Suomen ympäristökeskuksen mukaan sinileväriski on suurin itäisellä ja keskisellä Suomenlahdella, Pohjois-Itämeren pääaltaalla sekä Selkämeren eteläosissa. Mahdollisten kukintojen laajuus riippuu alkukesän sääolosuhteista.

Sinilevän muodostama massa vaatii kehittyäkseen tyyntä ja lämmintä säätä useiden päivien ajan. Mikäli kesä on tuulinen ja viileä, levä pysyy sekoittuneena veteen, eikä laajoja pintakukintoja pääse muodostumaan yhtä helposti.

Vaikka avomerellä riski on korkea, rannikkoalueilla tilanne vaihtelee paikallisesti. Ravinnepäästöt ja veden lämpötila vaikuttavat siihen, kuinka paljon sinilevää rannoille kulkeutuu. Viranomaiset seuraavat tilanteen kehittymistä läpi kesäkauden.

Sinilevä eli syanobakteerit voivat tuottaa iho-oireita tai myrkytysreaktioita aiheuttavia yhdisteitä. Suomen ympäristökeskus muistuttaa uimareita ja veneilijöitä tarkkailemaan veden tilaa ennen veteen menoa. Lukuisat havaintopisteet raportoivat tilanteesta viikoittain.