Arktisen merijään maksimilaajuus jäi ennätyksellisen pieneksi

Arktisen merijään pinta-ala saavutti vuotuisen miniminsä syyskuussa. Vaikka jään kokonaislaajuus vastasi tavanomaisia viime vuosien lukemia, alkuvuoden kehityksessä havaittiin merkittäviä poikkeamia. Maaliskuussa mitattu jään maksimilaajuus oli tiedotteen mukaan ennätyksellisen pieni mittaushistoriassa.

Jään peittävyys on vaihdellut merkittävästi eri puolilla Arktista aluetta. Erityisesti Euroopan puoleisella merialueella on havaittu poikkeuksellisen vähän jäätä. Avoveden osuus on ollut tiedotteen mukaan tavallista suurempi, ja avointa merta on ulottunut aina Pohjoisnavalle saakka.

Jään peittävyys kuvaa sitä, kuinka suuri osa merenpinnasta on todellisuudessa jään peitossa tietyllä alueella. Vaikka jään ulkoreuna eli laajuus olisikin tavanomaisella tasolla, voi jään sisällä olla laajoja sulia alueita. Tämä heikentää jääpeitteen yhtenäisyyttä ja vaikuttaa alueen ekosysteemiin sekä lämpötaseeseen.

Havainnot osoittavat, että vaikka jään laajuus ei tänä vuonna rikkonut alimpia ennätyksiä loppukesällä, jään laatu ja peittävyys ovat muuttuneet. Arktisen merijään tilannetta seurataan tarkasti satelliittimittauksilla, ja tiedotteen mukaan kuluva vuosi jatkaa pitkän aikavälin trendiä, jossa jääpeitteen ominaisuudet muuttuvat.